Selleriä ruokaan!

Sää: +5, selkeää, kaunis hämärtyvä kevätilta
Musiikki: Liekki - Tytöt / kadut / paluu

Koska ainakin yksi lukijoistani tiettävästi nauttii ruokaohjeistani, tässä tulee lisää sitä laatua! Taannoista kasvispaellakokeilua varten tuli hankittua varsi- eli lehtiselleriä. Hyvä vihannes, mutta harmin paikka, ettei sitä saa edes täkäläisistä hypermarketeista ostettua vain yhtä tai kahta vartta: pitää ottaa koko puolen kilon pussi. No, loppupeleissä se osoittautui sitten kumminkin siunaukseksi, sillä muuten olisi kaksi hyvää reseptiä jäänyt testaamatta.

Eräänä iltana tuli yllättäen tilaisuus tehdä ruokaa vain itselle, ja päätin ex tempore valmistaa kasvisbolognesea, kun melkein kaikkia ainesosiakin sattui löytymään valmiiksi kotoa. Palsternakka jäi uupumaan, ja unohdin sen myös kaupassa käydessäni, mutta ruoasta tuli kyllä oikein käyttökelpoista ilman sitäkin. Selleriä olikin sitten ihan kahdenlaista: vartta ja juurta. Olen ottanut ohjeen monta vuotta sitten talteen niinkin hassusta paikasta kuin Metro-ilmaisjakelulehdestä. (Jutun otsikkona on paljonpuhuvasti "Feikkibolognese kasviksista", arrrgh!!! Lihansyöminen on näköjään normi tässä maailmassa.)

Kasvisbolognese

2 sipulia
2 porkkanaa
sellerin varsi
pala palsternakkaa
valkosipulia
pala selleriä
noin 100 g tomaattipyreetä
vettä tarpeen mukaan
öljyä paistamiseen
suolaa
rouhittua mustapippuria
tuoretta basilikaa ja persiljaa
2 rkl kuivattua meiramia ja oreganoa
laakerinlehti

Pilko sipulit ja varsiselleri pieniksi kuutioksi ja raasta juurekset karkeaksi raasteeksi. Kuumenna kattilassa loraus öljyä ja kaada päälle sipulit ja varsiselleri, älä ruskista. Lisää juuresraaste ja tomaattipyree, pyöritä seos tasaiseksi ja lisää vettä niin, että kaikki ainekset peittyvät. Itse kyllä freesasin kasvisseosta jonkin aikaa ennen veden lisäämistä.

Lisää kuivattu meirami ja oregano, suola, mustapippurirouhe ja laakerinlehti. Keitä niin kauan kuin maltat olla syömättä, mitä pitempään sen parempaa ruoasta tulee. Itse asiassa tässäkin kohtaa ohjeessa todetaan bolognesen maistuvan sitä enemmän lihalta, mitä kauemmin sitä keittää... No, (punaista) lihaa syömätön henkilö ei arvatenkaan kaipaa lihan makua kasvisbologneseensa, mutta uskon kyllä pitkän kypsymisajan parantavan makua tämänkin ruoan kohdalla. Valitettavasti jossain vaiheessa nälkäni kasvoi niin kiljuvaksi, että makuuntumisprosessi oli pakko katkaista ja bolognese kipata lautaselle vastakeitetyn spagetin ja juustoraasteen kera. Jos kotona on tuoretta basilikaa ja/tai persiljaa, kannattaa ne kuulemma silputa lasissa ja lisätä valmiin ruoan päälle. Minä en ollut niitä raatsinut ostaa, mutta ripottelin kastikkeeseen kuivattua basilikaa samalla kun hulautin sinne muitakin mausteita. Joka tapauksessa ruoka oli oikein maukasta ja maku vain parani toisella kattauksella, kun bolognese oli seissyt muutaman päivän jääkaapissa. Kävisi varmaan hyvin pakastettavaksikin.

Toisen reseptin löysin, kun etsimällä etsin ruokaohjeita joihin tarvittaisiin varsiselleriä. Kyseinen salaatti muistuttaa paljon kuuluisiaa waldorfinsalaattia (joka on muuten ihan sairaan hyvää sekin!), mutta tässä ei ole ollenkaan majoneesia eikä muutakaan kastiketta.

Juusto-pähkinäsalaatti

200 g kermajuustoa
1 omena
1 tl sitruunamehua
1-2 varsisellerin vartta
10 retiisiä
jäävuorisalaattia
1 prk (227 g) ananaspaloja
1 dl suolapähkinöitä

Kuutioi juusto, omena ja selleri. Retiisit kannattaa varmaan viipaloida, mutta tähän aikaan vuodesta niitä on vaikea saada käsiinsä, joten itse tein retiisitöntä salaattia (harmi sinänsä, tykkään retiisin mausta ja ne olisivat olleet kaunis punainen väriläiskä muuten niin kellanvihreiden ainesten keskellä!). Leikkaa tai revi myös jäävuorisalaatti pienemmiksi paloiksi. Suolapähkinöiden sijasta voi käyttää myös cashewpähkinöitä, kuten itse tein, ne kannattaa vain paahtaa ensin pannulla. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja kaada päälle sitruunamehu. Anna makuuntua viileässä. Meillä todettiin, että puoli tuntia valmistuksen jälkeen salaatti oli vielä tavallaan "raakaa": maut olivat ikään kuin samassa tilassa, mutta eivät ottaneet mitään kontaktia toisiinsa. Seuraavana päivänä, kun söin samaa salaattia töissä eväänä, se oli muuttunut oikein harmoniseksi ja pehmeäksi kokonaisuudeksi.

Selleriä on muuten vielä tämänkin jälkeen aikamoinen keko jääkaapissa, joten hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan!