Hauskuuksia ja tylsäilyä

Sää: +2C, pilvistä

Viime päiviin on mahtunut monenlaista kivaa: kaverien tapaamista, kuulumisten päivitystä, eduskuntavaalit, jopa yliopistoilman haistelua (todella pitkästä aikaa) ainakin Unicafe-lounaiden ja ystävän työhuoneen tuparien muodossa. Viime viikon perjantaina kävin fiilistelemässä huippuhienolla PMMP:n keikalla -- on se raivo, herkkyys ja kasarityyliset vaatteet vaan toimiva yhdistelmä, saa karvat pystyyn ja kurkun kuristumaan! Lauantai-iltana taas vietettiin Olgan synttäreitä Sofiankadun ihanassa kahvila-ravintola Samovarissa, jossa uskomaton hovimestari viihdytti meitä muun muassa avaamalla shamppanjapullon miekalla ja tutustuttamalla meidät "maailman toiseksi parhaimman" vodkan saloihin. Tänäänkin olisi tiedossa yhdet valmistujaiset, mutta väsyttää ja nenässä kirvelee sen verran ikävästi, etten ole varma jaksaako niihin lähteä.

Mutta ei niin hauskaa ettei jotain ikävääkin: töissä on ollut aika rankkaa, ja osastollemme tungetaan kaiken aikaa lisää tehtäviä. Eilen tosin pääsin helpolla, kun kaikki firman pääkonttorin ihmiset olivat koulutuksessa ja minä istuin koko päivän aulan puhelinvaihteessa. Normaalisti olen siinä korkeintaan tunnin pätkiä sillä aikaa, kun vaihteenhoitaja käy syömässä. Kokonainen työpäivä keskusneitinä osoittautui kuolettavan tylsäksi: puheluita tuli harvinaisen vähän, ja kun talon väki oli koko päivän koulutuksessa, ei aulaan tietysti tullut vieraitakaan joita ohjata eteenpäin. Tietokone oli toki käytettävissä, mutta noin näkyvällä paikalla ei oikein uskaltanut surffailla tai mesettääkään. No, tulipa luettua monta artikkelia uudesta Virittäjästä. Hirvittää ajatellakin, että olen joskus vuosia sitten hakenut kesätöihin reseptionistiksi! Onneksi en päässyt, olisi varmaan tullut pitkäpiimäinen kesä.

Köyhäilyäni on nyt kestänyt neljä viikkoa, ja olen pysynyt suurin piirtein budjetissa. Luottokortteihin ei ole tarvinnut vielä turvautua. Tavallaan nuukailu on ihan hauskaakin, vähän kuin peliä, jossa voi joka päivä keksiä jonkin säästämiskohteen, syödä pakastinta tyhjäksi ja miettiä, mitä sitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Yhtä hauskalta se tuskin tuntuisi, jos rahat olisivat ihan kroonisesti loppu eikä lihavampia aikoja olisi tiedossa.