Borssikeitto

Sää: +4C, pilvistä
Musiikki: Aretha Franklin - Something He Can Feel

Olgan juhlista asti mieleni on tehnyt lisää borssia, ja viimeinkin sain aikaiseksi tehdä sitä. En ole koskaan aikaisemmin tullut valmistaneeksi sitä itse, vaikka olen pienestä asti tottunut syömään isäni tekemää taivaallisen hyvää borssikeittoa. Isä haluaa kuitenkin ehdottomasti laittaa keittoon jauhelihaa, joten en ole päässyt nauttimaan siitä enää vuosiin. Jostain syystä en kuitenkaan konsultoinut isää reseptin suhteen vaan sovelsin arkistoistani löytynyttä ohjetta, joka on peräisin vuoden 1995 Nyt-liitteestä ja johon liittyvässä jutussa näyttelijä Ona Kamu kokkaa borssikeittoa.

Borssi

2-3 punajuurta
1 sipuli
2 tomaattia
1 porkkana
1 palsternakka
pieni kaali
200-300 g hapankaalia
1 l kasvislientä, josta osa voi olla punajuurimehua
laakerinlehtiä
rakuunaa
kirveliä
pippuria
n. 1 rkl etikkaa
sokeria

Paloittele kasvikset pieniksi suikaleiksi. Tulitikku on hyvä mittapuu (!), mutta vieläkin pienemmiksi voi juurekset silpoa jos vain jaksamus riittää. Ei ole pelkoa, että ne kovin helposti kiehuisivat mössöksi vaikka raekoko olisikin pieni. Itse laiskottelin vähän pilkkomisessa ja sain todeta, että se ei kannata; varsinkin palsternakka jää liian isoina suikaleina helposti raa'aksi ja maistuu puisevalta. Isäni on itse asiassa aina raastanut borssin ainekset raastinraudalla, eikä se taida olla hullumpi tapa.

Kuullota sipulia kattilan pohjalla öljytilkassa. Lisää ainekset seuraavassa järjestyksessä muutaman minuutin välein: punajuuret, tomaatit, kaali, porkkana, palsternakka, hapankaali, laakerinlehdet.

Kun ainekset ovat puolikypsiä, lisää kasvisliemi ja punajuurimehu sekä mausteet. Anna hautua hiljakseen reilut 20 minuuttia. (Ohjeessa lukee tosiaan vain 20 minuuttia, mutta mitä pidempään jaksaa keittää, sen parempaa. Suomalaiset juurekset ovat tosiaan niin jytyjä, ettei miedolla lämmöllä hauduttaminen saa niitä muussiksi!) Itse pyöristin isän tapaan keiton makua etikalla ja sokerilla, mutta se ei välttämättä olisi ollut tarpeen: ilman etikkaa juuresten oma hieno maku tulee paremmin esille. Ripottele valmiin keiton pinnalle persiljaa ja tarjoa smetanan tai crème fraichen kera.

Keitosta tuli tosi hyvää ja varsin täyttävääkin se oli, ainakin puolentoista lautasellisen jälkeen. Punajuuri ei turhaan ole yksi lempikasviksistani! Punajuuriruoissa on vain yksi ikävä puoli (ei, se ei ole sormien värjääntyminen ruusunpunaisiksi -- se kuuluu mielestäni asiaan): lasipurkkeja on usein tosi vaikea saada auki. Pitkän poikamiestyttökauteni peruina olen kohtalaisen näppärä avaamaan tiukkojakin kansia -- kun ei ollut ketään auttamassa, oli pakko pärjätä itse -- mutta tämänkertainen Felix-tölkki sai meikäläisenkin hetkeksi tenkkapoon partaalle. Onneksi sain lopulta työnnettyä veitsenkärjen kannen reunan alle, ja tyhjiöpurkista kuului vapauttava napsahdus. Voisivat silti oikeasti muuttaa punajuurten pakkausmetodia!