Mitä te täältä haette?

Sää: +1C, pilvistä, etelätuulta
Musiikki: Aki Kaurismäki -ilta radiosta

Kevät on tullut, ja vielä poikkeuksellisen aikaisin! Tuntuu ihanalta tuntea taas kuiva asfaltti kenkien alla ja potkiskella hiekoitushiekkaa sivummalle. Myös ilmassa on selvä kevään tuntu -- ja levottomuus. Tekisi mieli, ihan samoin kuin jo lapsena aina kevään tullen, olla iltaisin myöhään ulkona ja vaellella tuntemattomilla kujilla ja puistoissa. Ruohokin loistaa taas yhtä vihreänä kuin viimeksi, hmm, itsenäisyyspäivänä... Ja itse asiassa vielä kuukautta sen jälkeenkin. Lumipeite taisi tänä talvena pysyä maassa vain vajaat kaksi kuukautta.

Ehkä muistakin syistä olen ollut hiukan levoton. Nyt kun Krissismi on linkitetty ainakin yhteen oikeaan blogiin ja Googlekin löytää nykyisin sivuni, huomaan kärsiväni jonkinlaisesta kirjoituskrampista tai rimakauhusta. Totesin juuri, että olen viime aikoina postannut lähinnä ruokaohjeita ja kyselyitä ja kirjoittanut hyvin vähän vapaamuotoista tekstiä. Tiukka formaatti helpottaa kirjoittamista kovasti siinä mielessä, että ei tarvitse itse huolehtia siitä, mitä seuraavaksi: senkun noudattaa järjestystä. Taidan pelätä, etten keksi tarpeeksi kiinnostavia aiheita omatoimisesti tai etten osaa kirjoittaa niin hyvin kuin haluaisin, nin hyvin kuin kaikki muut bloggaajat (muka!). Näiden lisäksi pelkään vielä paljastaa juuri mitään henkilökohtaisesta elämästäni. Internetissä on tunnetusti todella helppo jäljittää ja seurata ihmisiä.

Kaipaan hiukan Livejournalin yksityisyyttä ja intiimiyttä (siellä voi säätää profiilinsa sellaiseksi, että minkään hakukoneen ei pitäisi löytää kyseistä blogia), henkilökohtaisesta päiväkirjasta puhumattakaan. Toisaalta kuitenkin haluan nimenomaan kirjoittaa julkista blogia ja antaa kenelle tahansa mahdollisuuden lukea juttujani. Sehän se juuri on bloggauksen idea, right? Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Kaiken lisäksi pelkoni ovat aivan naurettavia, koska blogissani käy varsin vähän lukijoita ja suurin osa näkyy tulevan tänne jonkin ruokaohjeen perässä. Kouvolalaista kotikokkaajaa tuskin kiinnostaa kauheasti meikäläisen henkinen elämä, vai mitä. No okei, tuo oli kyllä liioittelua! Olenhan itsekin innokas kotikokkaaja ja luen silti uteliaana monen tuntemattoman ihmisen blogeja (enkä koskaan jätä niihin kommentteja, paha, paha ihminen!). Mikään ei voisi olla hauskempaa kuin se, jos joku löytää blogistani reseptin, jonka olen testannut ja hyväksi havainnut, kokeilee sitä ja ihastuu siihen itsekin. Jos hän sattuu löytämään kirjoituksistani vielä jotain muuta inhimillisesti kiinnostavaa, niin aina parempi.

Sitä paitsi elämäni on oikeasti ihan tosi tylsää ja tavallista. No, ainakin se osa siitä, jonka täällä paljastan... ;)