Suu säkkiä myöten

-11C, aurinkoista, jumalaisen kaunis talvipäivä

Tajusin juuri kauhukseni, että erinäisistä syistä olen tehnyt helmikuussa tavallista vähemmän töitä ja saan näin ollen maaliskuussa tavallista pienemmän palkan. Palkanmaksu laahaa näet sillä tavoin vajaan kuukauden jäljessä, että saamme helmikuun työtunneista palkan vasta maaliskuun 20. päivä. Helmikuun alussa oli muutama päivä talvilomaa, joista olen lomapalkan ja lomaltapaluurahat saanut (ja käyttänytkin...) jo aiemmin, ja muutenkin kuukausi on vain 28-päiväinen. Kun on pienet tulot, parikin sataa vähemmän tuntuu jo nahoissa. Itse asiassa niin paljon, että suunnilleen kaikki maaliskuussa käteen tuleva raha kuluu siihen, kun on minun vuoroni maksaa seuraava vuokra. Ikävintä tässä on se, että vaikka tekisin nyt heti maaliskuun alussa niin paljon töitä kuin pystyn, saan niistä palkan vasta 20. huhtikuuta! Jos vuokra jätetään pois laskuista, tässä on nyt käytännössä eleltävä seuraavat kaksi kuukautta sillä, mitä tällä hetkellä on tilillä.

Onneksi siellä tilillä nyt sentään on jonkinmoinen summa, ja onneksi lähitulevaisuudessa ei ole näkyvillä mitään suurempia hankintoja -- nyt kun on juuri ostettu mainittu sänky, raidoitettu hiukset ja ladattu seutulippu pariksi kuukaudeksi. Varaa on kyllä normaaliin elämiseen muttei mihinkään ylimääräiseen. Siksi hirvittääkin, jos tässä nyt vaikka tulisi jotain ihan yllättäviä akuutteja menoja. Mistään kun ei oikein enää voi pihistää. Aina voi tietenkin tehdä ruokaa linsseistä ja soijarouheesta (on sitä paitsi hyvää!) ja leipoa itse sämpylöitä, mutta kovin paljoa en ole valmis säästämään hyvässä, monipuolisessa ja terveellisessä ruoassa. Joskus täytyisi olla varaa syödä ulkonakin ja käydä kavereiden kanssa kahvilla ja leivoksella. Tosin ruokalaskussa ei oikeastaan ole tarvettakaan kitsastella, mutta kaikki ylimääräiset shoppailut pitäisi nyt pistää pariksi kuukaudeksi jäihin, ja sekös kismittää.

Saavutetuista eduista luopuminen on aina vaikeinta, vaikka tilapäisestikin. En ole normaalistikaan millään mittarilla muuta kuin köyhä tai pienituloinen, mutta kun elää järkevästi ja vähän suunnittelee, minulla on yleensä ollut varaa oikeastaan kaikkeen mitä tarvitsen ja vielä pieniin ylellisyyksiinkin. Inhottaa ajatuskin, että joutuu kahdeksan viikon ajan kieltäytymään uusista kevätvaatteista, kirjoista, levyistä tai kosmetiikasta! Vielä kun sinä aikana taitaa olla Hullut päivät, ja poikaystävän syntymäpäivä ainakin, ja risteilykin ehkä... No, onneksi on aina Stockan luottokortti kiperien tilanteiden varalta. Ja oikein pahassa paikassa jopa Visa, jota en ole vinguttanut vielä kertaakaan vaikka olen omistanut sen jo melkein vuoden päivät.

Eiköhän tästä selvitä. Kaikkein mieluiten jopa ilman luottoa. Luonnetta se vain kasvattaa.