Sitruunamuffinssit

Sää: -8C, pilvistä, kylmänkosteaa

Jauhokärpänen on nähtävästi tosiaan puraissut pahemman kerran minua, joka olen perinteisesti inhonnut leipomista. Eilen illalla oli suorastaan jotenkin tyhjä olo, ja päättelin sen johtuvan siitä etten ollut yli viikkoon leiponut mitään! Koska joululahjaksi saamani muffinssivuoka toimi ekalla kokeilulla niin hyvin, päätin testata nyt toista muffinssiohjetta. (Kaikille oikeasti leivontaa harrastaville, jotka ehkä ihmettelevät miksi kirjoitan blogiini triviaaleja reseptejä ja keksin pyörää uudestaan oivaltamalla alkeellisia leivonnan perustotuuksia, täytyy kertoa että olen todellakin aika aloittelija leipomisen saralla!) :) Ohjeen olen saanut joskus vuosia sitten entiseltä kämppikseltäni, mutta mistä hän on sen löytänyt, sitä en osaa enää sanoa.

Sitruunamuffinssit

2 munaa
1 ½ dl sokeria
2 dl kuohukermaa
2 rkl sitruunamehua
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
½ dl mantelijauhetta

Sitruunakuorrutus:
3 dl tomusokeria
4 tl sitruunamehua
1 rkl vettä
hiven keltaista karamelliväriä
mantelirouhetta (pinnalle)

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muna-sokerivaahdon joukkoon vuorotellen kermaa, sitruunamehua ja kuivia aineita. Annostele vuokiin ja paista 225 asteessa 12-15 minuuttia. Anna muffinssien jäähtyä ja valmista kuorrutus (jos joku saa 3 desiä tomusokeria imeytymään ruokalusikalliseen vettä ja tilkkaan sitruunamehua, niin hyvä, mutta minun oli pakko laittaa ainakin 1 ½ ruokalusikkaa vettä!). Karamelliväriä en ollut hankkinut, mutta sitä saisi kai edelleenkin apteekeista -- sehän lienee se perinteinen paikka. Valkoinenkin kuorrutus oli kyllä ihan kivan näköistä muffinssien päällä, varsinkin mantelirouheella koristeltuna. Kuorrutuksen levittäminen sileäksi pinnaksi oli melkoinen konsti sekin; voiveitsestä ei ollut paljoakaan apua, mutta puhtailla sormilla "plätiköimällä" syntyi ainakin kotioloihin kelpaava sokerikuorrutus.

Näistä muffinsseista tuli melko matalia ja meheviä, aivan erityyppisiä kuin toissaviikolla leipomani, jotka kohosivat amerikkalaistyyppisen korkeiksi ja kuohkeiksi. Mutta oikein hyviä olivat molemmat!

Kun uuni oli kuumana, teki mieli leipoa samalla jotain muutakin. Ensin piti vain tiskata pari taikinakulhoa, jotta saatiin tilaa uusille väkerryksille. Niistä kohta lisää...