lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Niitä näitä

Sää: -11C, pilvistä, itätuulta

Viikkoon on mahtunut niin monenlaista, etten ole ehtinyt ollenkaan bloggaamaan. Töissäkäynnin ja ystävien tapaamisen lisäksi olen tehnyt muun muassa seuraavia juttuja:

- Käynyt äidin ja isän luona maalla, jossa oli kireä pakkanen. Reilun vuorokauden aikana tuli saunottua, käveltyä, potkukelkkailtua sen verran kuin arktinen sää antoi myöten ja syötyä äidin hyviä ruokia ja pullaa. Joitakin hyviä ruokia on toki laitettu itsekin, mutta niistä ehkä lisää tuonnempana. Paikallislehden vauvaextrasta kävi ilmi, että entiset luokka- ja koulukaverit ovat saaneet vuoden aikana valtavasti pienokaisia. Oudoin havainto oli kuitenkin se, että uunissa ollut mustikkahillo (mustikkapiirakan täytteenä siis) haisee koiralta. Mistähän sekin johtuu?

- Nauttinut vakkarikampaajani (miespuolisen!) fiksuista jutuista, hellästä hiustenpesusta ja kahvitarjoilusta värjäyksen aikana. Tai oikeastaan en ottanut väriä vaan ainoastaan jokakeväisen rituaalini, kullanväriset raidat. Omasta kriittisestä mielestäni pääni näytti aluksi ihan tiikeriltä (keltaisia raitoja tummissa hiuksissa) -- nyt olen jo oikein tyytyväinen lopputulokseen -- mutta toistaiseksi kukaan muu yhtä ihmistä lukuunottamatta ei ole edes huomannut minun käyneen kampaajalla. Mutta väliäkö hällä oikeastaan, kun sain taas niin loistavaa palvelua!

- Hankkinut yhden ison aikuisuuspisteen lisää ostamalla parisängyn. Tähän asti meillä on nimittäin nukuttu ikivanhalla 120-senttisellä runkopatjalla, jonka keskiosa vajoaa kahden ihmisen alla ainakin kymmenen senttiä reunoja alemmas ja nukkuessa tuntuu kuin olisi kulhon pohjalla. Uutta sänkyä ei ole kuitenkaan vielä koekäytetty, koska patjat siihen saapuvat vasta ensi viikolla.

- Tehnyt gradua!! Pitkästä aikaa! [Torven toitotusta! Serpentiinejä! Hassuja hattuja!] Ja juossut eri kirjastoissa lainaamassa graduun liittyviä kirjoja aina Kumpulaa myöten. [Lisää fanfaareja!] Mutta siitäkin lisää toisella kertaa...

Ja nyt räydyn töissä ja jouduin juuri torjumaan hauskan illanviettokutsun, johon olisi sisältynyt mahdollisuus tavata ystäväni uusi poikakaveri. Sen kerran, kun joku joskus kutsuu minua ex tempore jonnekin! Elämä on.

Ei kommentteja: