Vuoden eka omenapiirakka

Sää: +22C, melkein selkeää
Musiikki: Kauko Röyhkä - Mainostaulujen taakse

Päivänä muutamana keittiöömme tupsahti pyytämättä ja yllättäen (toisin sanoen äitini toimesta) kassillinen pieniä kotimaisia omenoita. Koska kyseinen lajike ei oikein maistu raakana syötynä, ompuista piti kehittää jotakin pidemmälle jalostettua apetta. Löysin arkistoistani puolalaisen omenakakun reseptin, joka on vuosia sitten julkaistu taannoisessa Elannon asiakaslehdessä (!) ja jota silloinen kämppikseni hiukan soveltaen tuolloin kokeilikin. Itse en ole rohjennut kyseiseen ohjeeseen koskaan tätä aiemmin tarttua siitäkään huolimatta, että olen kerran syönyt krakovalaisessa kahvilassa aivan jumalaista szarlotka domowaa. Paras jälkiruoka, mitä olen koskaan maistanut! Kuva herkusta löytyy täältä.

Szarlotka domowa
Omenakakku

Pohja:
300 g vehnäjauhoja (n. 4 ½ dl)
2 tl leivinjauhetta
150 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
4 keltuaista
4 rkl kermaa
Täyte:
1 ½ kg omenoita
4 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
1 dl sokeria
Lisäksi:
tomusokeria

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja sokeri. Nypi joukkoon voi. Lisää keltuaiset ja kerma ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna jähmettyä kylmässä.

Kuori ja poista omenoista siemenkodat. Raasta omenat. Sekoita raasteen joukkoon vaniljasokeri, kaneli ja sokeri.

Voitele ja korppujauhota irtopohjainen kakkuvuoka. Pane uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Jaa pohjataikina kolmeen yhtä suureen osaan. Kaaviloi yksi osa kakkuvuoan kokoiseksi pyöryläksi ja pane vuokaan. Paista uunissa vaaleanruskeaksi, noin 10 minuuttia, ja nosta jäähtymään.

Kaaviloi toinen taikinan osa levyksi ja vuoraa sillä kakkuvuoan reunat, kun vuoka on vähän jäähtynyt. Täytä vuoka omenaraasteella. Kaaviloi kolmas pala vuoan kokoiseksi ja nosta kakun päälle. Nipistä reunat hyvin yhteen. Paista torttua uunissa noin 50 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä se leivinpaperilla.

Tarjoa kakku lämpimänä kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kera. Ripottele pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

Puolalainen unelma oli aloittelevalle kotileipurille sen verran kinkkinen ja työläs pala, että uskoni oli välillä loppua kesken muun muassa haurasta taikinalevyä vuokaan siirrettäessä. Valmis kakku oli kuitenkin niin suussasulavaa, että se -- edesmenneen isoisäni sanoja mukaillakseni -- maksoi kaikki lörpötykset (s.o. oli vaivan arvoista). Omenoita voisi hyvin laittaa enemmänkin kuin tuo puolitoista kiloa, niistä kakku vain paranee. Miksihän muuten suomalaisissa omenaleivonnaisissa käytetään niin harvoin raastettua omenaa; viipaloituhan on se tavallisin olomuoto? Omenaraaste tekee leivonnaisista ihastuttavan meheviä ja raikkaita.

Lisää tätä!