Terveisiä IhQlinnasta

Sää: +11C, pilvistä, tuulta ja syksyä ilmassa

Olen jo pidempään epäillyt, että Hämeenlinnan kaupungin vesijohtoveteen lisätään jotakin kemikaalia, joka tekee sitä nauttivista ihmisistä mukavia. Kaikki tuntemani tai tietämäni hämeenlinnalaiset ja kaupungissa syntyneet ovat nimittäin lähes poikkeuksetta hirveän herttaisia, kilttejä, ystävällisiä ja leppoisia. Matti Johannes Koivu on ihqu, kirjailija Juha Itkonen on ihqu, jopa meidän firman henkilöliikennepäällikkö on ihqu. ;) Irwin Goodmankin oli aika ihqu. Niinpä eilen oli pakko lähteä ottamaan tuntumaa tuohon ihanuuksien ihmemaahan, Hämptowniin.

Matkustimme IhQulinnaan IhQniemi Oy:n maalaisvakiovuorolla, joka kierteli kaikki Uudenmaan ja Etelä-Hämeen kylät ja jolla matka-ajaksi tuli reilusti yli kaksi tuntia, vaikkemme edes nousseet kyytiin Helsingin keskustasta. Joku, ainakin matkapahoinvointiin taipuvainen, voisi pitää tuona yhtenä masokismin muotona, mutta minusta on hauskaa katsella välillä muitakin maisemia kuin pääradan vartta tai moottoritien penkkoja. Takaisin kotiin tulimme kyllä illalla ihan modernilla IC:llä.

Hämeenlinnaan jalkauduttuamme tutustuimme tietenkin kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin: kiersimme itse Hämeen linnassa ja kiipesimme Aulangon näkötorniin. Myös Korttien talossa olisin tahtonut käydä, mutta heilläpä ei näköjään enää olekaan omaa myymälää eikä museota. Onneksi Martta Wendelin -kortteja ja muita tuotteita saa edelleen ostaa jälleenmyyjiltä kautta maan.

Päivän aterian nautimme legendaarisessa Piparkakkutalossa, joka oli tuttu jo eräistä hääjuhlista parin vuoden takaa. PiparihQtaloa täytyy suositella jokaiselle Hämeenlinna-turistille: paikka on ihastuttavan idyllinen ja tarjoomukset erinomaisia! Itse otin pääruoaksi pariloitua broilerinfileetä roquefort-kastikkeella sekä viipaleperunoita ja paahdettuja vihanneksia. Kokonaisuus oli oikein maittava, mutta eritoten tuo homejuustokastike oli viedä kielen mennessään. Pitää ehdottomasti opetella tekemään semmoista itse jossain vaiheessa. Aterian kruunasi kahvi sekä minttukastikkeella ja kermavaahdolla kuorrutettu talon oma jäätelö, joka osoittautui luonnollisesti piparkakkutaikinan makuiseksi!

Hämeenlinna vaikuttaa oikeastikin aika ihanteelliselta asuinpaikalta: on vanhaa ja uutta, vettä, puistoja ja metsiä, leppeää hämäläismurretta, kohtuuhintaisia asuntoja, ei-ihan-pikkukaupungin-vaan-vähän-isomman palvelut ja kuitenkin kaikki kävely- tai pyöräilyetäisyydellä (ja jos ei ole, kaupungin sisäinen joukkoliikennekin toimii kohtalaisesti). En silti tiedä, olisinko itse valmis muuttamaan sinne asumaan. Kaupungin kaikkein paras puoli tuntuisivat sittenkin olevan hyvät yhteydet sekä Helsinkiin että Tampereelle.