Hetkeni kesäleskenä

Sää: +25C, pilvistä

Herra elämänkumppani lähti tänään aamulla kuuden jälkeen töihin, ja minun oli määrä mennä sinne vasta puolenpäivän jälkeen. Tämä oli siis varsin poikkeuksellinen tilanne, koska yleensä teemme lähes aina samoja työvuoroja. Nousin itsekin ylös jo seitsemän jälkeen ottaakseni kaiken irti harvinaisesta tilaisuudesta olla yksin kotona. Pari ensimmäistä tuntia nautiskelin kahvista, Hesarista ja aamuauringosta. Oih, muistin taas miltä tuntui asua yksin -- sitä ihanaa hiljaisuutta ja rauhaa! Vaikka tein ihan samoja aamuaskareita kuin avomiehen kotona ollessakin, tunnelma oli aivan erilainen. Kun kaupat aukesivat yhdeksältä, läksin läheiseen ostoskeskukseen shoppailemaan -- siinäkin asia, jota teen mieluummin yksin kuin seurassa. Erityisen hankalaa se on miehen seurassa, koska hänellä on tapana tonkia jokaista yksittäistä puotia vähintään kaksi tuntia ja lopulta lähteä kotiin todeten, että emme oikeastaan tarvitse yhtään mitään. Kuten ehkä arvaatte, omat tarpeeni ja shoppailutottumukseni ovat hieman toisenlaiset.

Olisi kai aika tyhmää marista siitä, että "joutuu" viettämään liikaa aikaa rakkaimpansa seurassa. Välillä nyt vain kuitenkin on aika raskasta olla yhdessä 24 tuntia joka vuorokausi. Ei siinä vielä mitään, että olemme samassa työpaikassa ja teemme samoja vuoroja: töissä ei loppujen lopuksi ole niin hirveästi kanssakäymistä, ainakaan jos ei sitä itse halua. Mutta sitten on se, että lähdemme kotoa samaan aikaan ja matkustamme työpaikalla samoilla joukkoliikennevälineillä, luonnollisesti myöskin poistumme töistä yhtä matkaa, vietämme illat ja vapaapäivät yhdessä... Ja vaikkemme suinkaan juttele keskenämme tauotta vaan puuhailemme kotona yleensä kumpikin omia juttujamme, olemme kuitenkin lähes koko ajan samassa tilassa, ja joskus se tila käy hieman ahtaaksi hengittää. Huomasin sen hyvin selvästi tänä aamuna, kun lähdin yksinäni kävelemään kotoa kaupoille mieli vapaana kuin taivaan lintu. Päähän tulvi tulvimistaan uusia tuoreita ajatuksia, ja mieleni teki kirjoittaa niistä heti paikalla sivukaupalla vaikka tänne blogiin.

Joo, onneksi emme kuitenkaan tule olemaan loppuelämäämme samassa työpaikassa, sillä se ei välttämättä ole parisuhteen kannalta kaikkein hedelmällisin asia ainakaan pidemmässä juoksussa (huomaa jormaollilaismi! ;) ). Ja kun vaaran tiedostaa, sitä on helppo varoa ja järjestää itselleen omaa aikaa ihan tietoisesti (enkä muuten ole ainoa osapuoli, joka toisinaan kaipaa sitä!).

Palatakseni vielä hetkeksi siihen shoppailuun; viime keväänä jouduin miettimään rahankäyttöäni hyvinkin tarkasti. Nyt tilanne on suunnattoman paljon parempi, mutta muuten shoppailuviettini on heikentynyt kovasti viimeisten parin vuoden aikana. Kaupoissa olevat ihanat vaatteet ja tavarat eivät enää polta sieluani niin hehkuvalla liekillä, että ne olisi pakko ostaa kotiin jäähtymään. Sen sijaan teen tarveharkintaisia ostoslistoja ja lasken hyvin tarkkaan, mistä kaupasta saan hankintani halvimmalla (jotkin materiaaliset unelmat ovat kummitelleet noilla listoilla jopa useita vuosia, joten hirvittävän kuumasta poltteesta ei voi olla kyse!). Lisäksi olen ruvennut niin vaatteissa kuin myös esimerkiksi kodintekstiileissä ja astioissa suosimaan laatua hinnan kustannuksella, koska se tulee ennen pitkää edullisemmaksi. Ja kun nuo veromodat ja hooämmät eivät vaan kerta kaikkiaan näytä hyviltä enää puolen vuoden käytön ja muutaman pesukerran jälkeen! Niinpä olenkin tällä viikolla ökyillyt ja ostanut Espritin neuleen ja pikeepaidan, Jackpotin raitaneuleen, Global Lingerie -merkkiset alusvaatteet ja vielä muutaman kampaamotuotteen hiusteni hoitoon. Onneksi tuo mainittu elämänkumppanini ei muuten kauheasti lue tätä blogia, tsihih! :)