Sitruuna-salvialeipä

Sää: +20C, pilvistä, melko tuulista

Vaikka koko nettipäiväkirjani uhkaa redusoitua pelkäksi ruokablogiksi, en aio tälläkään kertaa postata sen enempää tai vähempää kuin uuden reseptin. Minä ja "kokkiparini"emme yleensä emme ole aivan hirvittävän nopeita kokeilemaan lehdistä tai keittokirjoista bongattuja uusia jännittäviä ruokaohjeita (luultavasti siksi, että mielessä on aina muitakin mahdollisimman pian toteutettavia ruoka-aiheisia ideoita ihan jonoksi asti!). Tuoreen Glorian Ruoka & viini -lehden (5/2007) kuvissa paistatteleva sitruuna-salvialeipä oli kumminkin niin herkullisen näköinen, että sai kunnian muodostaa poikkeuksen. Se otettiin koekeittiön ohjelmaan vain kaksi päivää lehden ilmestymisen jälkeen.

Sitruuna-salvialeipä

Leipätaikinasta tulee erityisen maukas, kun hiivaa käytetään vain murunen, ja taikina kohotetaan hitaasti jääkaapissa.

5 dl kylmää vettä
15 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
2 tl ruokokidesokeria
½ dl oliiviöljyä
2 (luomu)sitruunan raastettu kuori
1 rkl silputtua tuoretta salviaa
n. 10 dl vehnäjauhoja

Täyte
2 dl raastettua parmesaani- tai pecorinojuustoa
½ dl kokonaisia salvianlehtiä
½ dl neitsytoliiviöljyä

Sekoita vesi, hiiva, suola, sokeri ja öljy tilavassa kulhossa. Lisää hienoksi raastettu sitruunankuori ja silputtu salvia. Alusta jauhot taikinaan vähän kerrallaan, kunnes taikina on kimmoisaa ja alkaa irrota kulhon reunoista. Peitä kulho tiiviisti muovikelmulla ja nosta se jääkaappiin kohoamaan yön ajaksi.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivonta-alustalle. Jaa taikina neljään osaan. Kauli taikinapalat jauhojen avulla levyiksi (30 cm x 25 cm).

Jaa levyille juustoraastetta ja salvianlehtiä. Säästä vähän juustoraastetta koristelua varten.

Kääri taikinalevyt vinottain rullalle. Nosta leipärullat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille saumapuoli alaspäin. Kohota peitettyinä vielä puolisen tuntia. Pane uuni tällä aikaa lämpiämään 200 asteeseen.

Voitele kohonneet leivät oliiviöljyllä ja tee leipiin terävällä veitsellä viiltoja. Ripottele päälle hieman juustoa. Paista leipiä uunin keskitasossa noin 20-25 minuuttia, kunnes ne saavat kauniin värin, ja pohjaa kopautettaessa kuuluu kumea ääni.

Turha sanoakaan, etten ollut aikoihin syönyt yhtä hyvää leipää! Noin herkullisista raaka-aineista ja noin pitkällä valmistusajalla ei yksinkertaisesti voi syntyä mitään kovin keskinkertaista. Yllättävän mietoja leipäset tosin olivat, joskin sitruunan maku oli voimakas, ja mietous on toisinaan vain hienostuneen maun yksi ilmenemismuoto. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla laittaa leipien väliin vaikka oliiviviipaleita, aurinkokuivattuja tomaatteja tai tuoretta basilikaa.

Samalla uunilämmityksellä leivottiin eilen myös kolme pellillistä kanelipullia, mutta niistä ei surukseni tullut läheskään yhtä hyviä kuin äidin tekemät. Jauhoja taisi olla liikaa. Palaan pullaproblematiikkaan tällä foorumilla joskus myöhemmin.