Maailman meno

Sää: +1C, pilvistä
Musiikki: Bob Dylan - Oh, Sister

Vaikka viime viikolla hehkutinkin, kuinka mukavalta tuntui palata normaaliin elämään joulunpyhien jälkeen, niin ensimmäinen oikea arkipäivä joulun ja uudenvuoden mentyä on mielestäni aina ollut vähän ankea. Kodeissa herätään taas aikaisin ja raahaudutaan kouluun tai työpaikoille, joista joulukoristeet siivotaan pois kiireen vilkkaa heti aamupäivän aikana. Iltapäivällä pimeys laskeutuu jo varhain. Kotona pilkotaan sipulia ja tehdään härkäviikkojen arkiruokaa, makkarakastiketta tai kalapuikkoja. Viimeiset piparkakut nautitaan iltakahvin kanssa. Ruoan jälkeen jalkaudutaan pimeille kävelyteille liukastelemaan tai ajetaan kansanopistoon tai kuntosalille harrastamaan ankarasti uutta, uutenavuotena luvattua harrastusta. Illalla katsotaan televisiosta uutisia ja samoja sarjoja kuin ennen jouluakin.

Meikäläisellähän oli tänä(kin) vuonna se "etu" koululaisiin ja opiskelijoihin verrattuna, että varsinaista joululomaa ei ollut; vapaata oli neljä päivää, ja nekin korvattiin paiskimalla töitä koko uusivuosi. Tämän vuoden ensimmäisen varsinaisen arkipäivän, tammikuun toisen, puolestaan vietin vapaalla, mutta menneiltä vuosilta tuttu tunnelma antoi silti koko päivälle vähän ikävän leiman. Onneksi huominen menee jo taas rutiinilla -- ja kuten äitini positiivisesti muistutti, päivä on 15 minuuttia pidempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan!

Silti tavallaan pidänkin tammikuun tokasta. Se vain kuuluu asiaan. Lueskelin taas yhden Hesarin toimittajan blogia, jonka kirjoittaja epäili olevansa "ainoa tässä ratikassa, joka odottaa kiivaasti kevään eduskuntavaaleja". Siinä hetkessä oivalsin -- sen lisäksi, että itsekin jo himoitsen vaalitaistelun seuraamista -- myös, kuinka kovasti pidän asioista, jotka tulevat aina ajallaan, kerran vuodessa, kerran neljässä vuodessa, ilman että niitä täytyy odottaa tai houkutella esiin tai että niiden tapahtumisen eteen joutuu itse jotenkin ponnistelemaan. Jokaiseen vuodenalkuunkin liittyy monia vakiojuttuja:

- Kirja-alet. Akateemisen katalogi kolahti postiluukusta heti tapaninpäivän jälkeen, ja Suuren Suomalaisen vastaava tuli kai seuraavassa jakelussa. Niiden selailu on herkullista, ja huomaan löytäneeni kuvastoista jo nyt niin monta must have -juttua, etten todennäköisesti selviä kaupoista ulos ilman omaa kuormakamelia. Tänä vuonna alennuksella myydään mm. Juha Itkosen hienoa Myöhempien aikojen pyhiä, Audrey Niffeneggerin kehuttua Aikamatkustajan vaimoa, Suvi Aholan esseitä, 15 euron hintaista viherkasvien hoito-opasta, Suomen kielen perussanakirjaa ja Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyttä historiaa. Ja huumoriosastolla "selvitymisopasta elämään miehen kanssa", nimeltään Kolmijalkaiset ystävämme!

- Hennes & Mauritzin kuvasto. Sekin kopsahti eteisen matolle kohta pukin lahjasäkin jälkeen. Tänä vuonna ei (onneksi) mitään erikoista, paitsi yhdet kivat lappubikinit, jotka ei maksakaan paljon mitään...

- Ystävänpäiväkortit -- ne ilmestyivät kauppoihin joulukorttien paikalle heti 27. päivä ennen kuin edes minä, suuri postikorttifriikki, ehdin niitä kaivata. Enää tarvitsee vain laskea, montako korttia tarvitsee, ja valita kauneimmat.

-- Tulppaanit! Mainokset vaihtuivat ratikkapysäkeille jo ennen uudenvuodenaattoa. Varmaan eräs pohjoismainen kukkakauppaketju myy tänäkin vuonna kahdella eurolla kimppu? Ihanaa saada väriä kotiin.

-- Runebergintortut ja laskiaispullat. Eipä tarvitse pohtia itse, mitä leipoisi tai ostaisi viikonlopuksi. Laskiaispullat ovat sitä paitsi oikeasti tosi hyviä.

-- Tietenkin ne eduskuntavaalit. Olen pienestä pitäen ollut hulluna vaaleihin, erityisesti niiden tulosiltoihin. Vaalikeskusteluja ja -teemoja en aina niin tarkasti jaksa seurata, ainakaan sitten kun olen jo löytänyt oman ehdokkaani, mutta sunnuntai-ilta vaalihuoneistojen sulkeuduttua on vuoden parasta viihdettä. Istun telkkarin ääressä keskiyöhön saakka ja tapitan silmät kovana ennakkoäänten tuloksia, Borgin suvun analyysejä, nousevia ja laskevia pylväitä ja läpimenneiden haastatteluja. Jossakin välissä nautitaan tietenkin vaalikahvit ja ehkä muutakin herkkua. Seuraavina päivinä luen kaikista käsiin saamistani lehdistäni vaalisivut, katson kartat ja kuntakohtaiset äänestystulokset ja ihan mitä vain. Niin, ja oikeastaan jo äänestyskortin saaminen postissa on sekin joka kerta yhtä juhlallinen tapaus.

Ei siis syytä huoleen, alkavana vuonna on paljon puuhaa!