Kuumottaa

Sää: -3C, pilvistä
Musiikki: Carola & Heikki Sarmanto Trio - The Flame

Katselin eilen illalla FST5:ltä tullutta dokumenttia Carolasta, ja heti alkoi tehdä mieli kuulla lisää hänen lauluaan. Ihana nainen, ihana ääni! Onneksi meillä on yksi levy kotona. Sama juttu kävi myös toissailtana, jolloin katsoin Tuomari Nurmio -reportaasia ja heti sen jälkeen oli päästävä soittamaan Kurjuuden kuningasta ja Valoa yössä.

Flunssatilani on muuttunut sairaasta toipilaaksi, mutta koville se kyllä otti. En muista, olenko koskaan aikuisiällä ollut yhtä kipeänä kuin nyt. Jopa kuumetta nousi, peräti 38 astetta, mikä on minulle hyvin harvinaista. Olen kehittänyt teorian, että joidenkin ihmisten elimistö sietää kuumetta paremmin kuin toisten. Tiedän ihmisiä, joiden lämpö heilahtaa 37:n asteen yläpuolelle kerran tai pari kuussa mutta jotka ovat kuumeesta huolimatta aktiivisia ja melkein terveitä, jaksavat käydä töissäkin. Itse taas kuulun niihin, joiden normaali ruumiinlämpö on hyvin alhainen -- hiukan yli 36 astetta -- ja joiden kohdalla lämpötilan täytyy siis kivuta melkein kokonaisen celsiusasteen verran ennen kuin voidaan puhua kuumeesta. Varsinainen kuume on meillä harvinainen ilmiö, mutta silloin kun se nousee, se saa potilaan todella sairaaksi ja voimattomaksi. Ei kai ihmekään, jos ruumiinlämpötila poikkeaa normaalista yli asteen verran.

Yhtenä viime viikonlopun kuumeisena yönä tajusin, mistä houreet ja lapsuudesta tutut kuumeiset painajaisunet tulevat. Nyt en onneksi joutunut kokemaan niitä (joskus lapsena olen korkean kuumeen kourissa suorastaan hourinut jollain käsittämättömällä kielellä, mistä äidilläni on vieläkin ahdistavia muistoja). Mutta kun makasin vuoteessa tarpeeksi uupuneena enkä jaksanut ajatella enää mitään, aivot alkoivat tuottaa silmieni eteen ihmeellisiä, nopeasti vaihtuvia kuvia: hevosia, ritareita, puuveistoksia, haarniskoita... sanalla sanoen kaikkia mahdollisia asioita ja otuksia, joita ei tavallisessa arkielämässäni esiinny. Välillä kuulin Janis Joplinin ja Jimi Hendrixin soittavan villisti. Todennäköisesti olin jossain unen ja valveen rajamailla, eikä matka niihin kauheisiin kuumeuniin varmaan ollut pitkä. Mutta täytyy myöntää, että tämä kokemus ei ollut yhtään kammottava vaan pelkästään mielenkiintoinen.

Nyt olen ollut jo kaksi päivää jalkeilla, jaksanut tehdä vähän kotitöitä, käynyt kaupassa ja sitä rataa. Osa-aikatyössä kun olen, minulla sattuu onneksi olemaan vapaata torstaihin asti, joten en ole joutunut anomaan jatkoa sairauslomalleni. Työkunnossa en toki vielä olisi, mutta sairastetaan sitten omalla ajalla. Alunperin minun oli tarkoitus tehdä ihan muita asioita (gradua) viiden päivän vapaani aikana, mutta minkäs teet...

Lunta satoi viikonloppuna, mutta vasta tänään kävin ulkona pimeään aikaan ja muistin taas, kuinka paljon valoisammiksi lumi tekee talvi-illat. Maisema on kaunis ja kutsuva, lumiset polut kevyitä kulkea. Lapset laskivat pulkkamäkeä noin metrin korkuisissa lumikasoissa ja kivaa näytti olevan! Muistan itsekin sen talvi-iltojen riemun, pikkupakkasen, jossa edes minun ei tarvinnut lähteä sisälle lämmittelemään, ja katulamppujen lempeän valon. Talvessa on hyvätkin puolensa. Etenkin kun on selvinnyt flunssasta, eikä toista ole tilattu.