Sää: +14C, puolipilvistä, kirkasta
Huoh, viikko on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt istahtaa blogipäivitysten ääreen, vaikka hauskoja aiheita on tulvinut mieleen roppakaupalla! Ja sivumennen sanoen kaikki ylimääräinen vapaa-aikani on kyllä mennyt uuden Harry Potterin parissa... Mutta nyt se on luettu ja voidaan palata normaaliin arkeen, jossa elämän keskeinen sisältö ei muodostu sen jännittämisestä, kuka kuolee ja kumpi voittaa.
Nyt on ihan selvästi tullut syksy: on aika kirpeiden aamujen, villatakkien, ruusunmarjojen, läksiäisten ja uusien koulukirjojen. Itsekin olen palannut lomaviikon jälkeen takaisin sorvin ääreen, mutta nyt taas onneksi osa-aikaisena työntekijänä. Muutos on suuri: on ihan eri juttu tehdä kahdeksantuntisia työpäiviä kuin kuusituntisia, ja ihan eri asia onko työvuorolistassa kolmen viikon aikana 120 tuntia vai onko siinä esimerkiksi 84 tuntia. Aikaa ja energiaa jää niin paljon enemmän muille asioille kuin työlle (vaikka blogini tämänviikkoisen päivitystahdin perusteella sitä ei välttämättä uskoisikaan!;) ).
Olen ruvennut haaveilemaan siitä, että voisin tehdä osa-aikaista työtä koko elämäni -- sittenkin, kun joskus olen valmistunut ja ns. oikeissa töissä. Siinä voisi olla säännölliset työajat ja selkeät tavoitteet, mutta kuitenkin vain noin 30 tuntia per viikko. Uskon, että se sopisi monelle muullekin ja olisi jopa kansantaloudellisesti kestävä suunta: ihan varmasti työntekijät jaksaisivat paremmin, työskentelisivät tehokkaammin, sairastelisivat vähemmän ja palaisivat harvemmin loppuun kuin nykyisellään. Työtä riittäisi useammalle tekijälle, ja ihmisillä olisi enemmän aikaa perheelleen, harrastuksilleen, ystävilleen, itselleen ja vaikka vapaaehtoistyölle.
Tietenkin neljänneksellä lyhennetty työaika edellyttäisi myös sitä, että työntekijöillä olisi ihan oikeasti neljänneksen vähemmän työtehtäviä eikä entisiä hommia vain sullottaisi lyhyempään työviikkoon pienemmällä palkalla. Tämä vaatisi työnantajilta aikamoista käytäntöjen ja asenteiden muutosta. Pienentynyttä palkkaa taas voisi kompensoida perustulolla tai sitten yksinkertaisesti yleisen palkkatason nostamisella, mutta en oikein jaksa uskoa kummankaan toteutuvan vielä ihan lähitulevaisuudessa. Paras lääke olisi varmaan arvojen ja suhtautumisen muuttamisessa: vähemmän kuluttamista, parempaa elämänlaatua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei nyt taputan oikein kunnolla! Samaa ajattelutapaa olen itse kannattanut jo pidempään -lyhyempiä työpäiviä, kiitos! En ymmärrä miksi aina ja kaikkialla pitää olla ne 8 tunnin päivät. Ja sanon ihan suoraan että monissa toimistoissa on kyllä tosi paljon luppoaikaa ja puoliteholla tekemistä, ainakin oman kokemukseni perusteella (en viittaa nyt tässä puhelintyöhön jossa puhelu on otettava kun se tulee). Muistan aikanani yhdessä kesätyössä eräässä Hesan kaupungin toimistossa se henkilö, jonka assari olin, käytti tosi paljon aikaa ihan vaan jutteluun ja muuhun turhaan.
Ja olen samaa mieltä siitä, että työntekijöiden viihtyvyys, sairastelut yms. paranisivat huomattavasti kun aikaa olisi hiukan enemmän ja lyhyemmät työpäivät. Täytyy toivoa että jos meitä näin ajattelevia on tarpeeksi, jokin muuttuisi!
Kiitos kommentoinnista, Anna! Mäkin luulen, että kahdeksan tunnin työpäivän aikana monelle jää sitä luppoaikaa - eikä monikaan yksinkertaisesti vain jaksa painaa hulluna töitä kahdeksaa tuntia putkeen. Olen ihan varmana lukenut joskus jostain tutkimuksesta, jonka mukaan osa-aikatyötä tekevät olivat suhteellisesti tehokkaampia työssään ja tosiaan sairastelivat vähemmän ja viihtyivät paremmin työssään kuin täyttä päivää paahtavat. Harmi etten enää pysty jäljittämään, mikä tutkimus se oli.
Toivottavasti yleinen mielipide tosiaan on hiljalleen muuttumassa, en usko että me kaksi ollaan ainoat näin ajattelevat tässä maassa! Suomi on niin vauras ja yltäkylläinen maa, että kenties ihmiset alkavat vähitellen arvostaa laadukasta vapaa-aikaa yhä enemmän ja tajuavat, että ei ole pakko rikastua aina vain lisää. Vielä kun joku puolue alkaisi ihan oikeasti ajaa ohjelmassaan työajan lyhentämistä!
Lähetä kommentti