Sää: -2C, selkeää
Tällaisena kevätiltana pellolle rakennetussa lähiössä on jotain tenhoavaa. Ilma on tyyni, katulamput syttyvät ja taivaalla loistaa vasta yksi yksinäinen kirkas tähti tai planeetta. Moottoritie humisee taustalla, mutta asuinalueella liikkuu korkeintaan valaistu tyhjä bussi ja satunnaisia koiranulkoiluttajia. Koiratkin malttavat tallustaa rauhassa ja kiirehtimättä.
Totesin itsekseni, että suhtaudun yhä vieläkin elinympäristöihini kuin lapsi: kiinnyn herkästi taloihin ja paikkoihin ja löydän ilonaiheita pienistä asioista. Kuten toimistotalon takana olevasta ryteikköisestä joutomaasta, jossa näkee milloin jäniksiä, milloin fasaaneja, tai ensimmäisistä leskenlehdistä pellontörmässä. Ehkä juuri sen ansiosta olenkin viihtynyt oikeastaan joka paikassa, missä olen sattunut asumaan. Tyydyn ehkä vähään, mutta näen siinä vähässä paljon kauneutta ja mahdollisuuksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti