Yhdeksän hyvää ja kymmenes Espoosta

Tässä Hesarin kulttuuritoimittajan pitämässä blogissa, jonka löysin vasta pari viikkoa sitten, listattiin taannoin yhdeksän parasta Helsinki-aiheista kirjaa. Idea oli niin kutkuttava, että päätin itsekin koota oman listan. Älkää kysykö minulta, miksi kirjoja oli nimenomaan yhdeksän. Onneksi niin, sillä yhdeksän hyvää Helsinki-kirjaa oli helppo keksiä mutta kymmenettä olisin joutunut tosissaan miettimään.

1. Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä. Ei se Finlandia-voittaja vaan nimenomaan tämä vanhempi romaani, jota lukiessa oikeasti aistii mukulakivien lämmön ja lokkien kirkunan.

2. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun. Kiinnostava erityisesti Helsingin lähimenneisyyden ja sosiaalisen ympäristön, mutta myös paikkojen kuvaajana. Kirjassa liikutaan useassa eri kaupunginosassa, mutta käsitin (tai sitten vain kuvittelin) päähenkilön viettäneen lapsuutensa Kumpulassa tai Käpylässä.

3. Monika Fagerholm: Diiva. Niitä harvoja kirjoja, jotka sijoittuvat tunnistettavasti Itä-Helsinkiin, ja vieläpä ruotsinkieliseen.

4. Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä. Ei voi ohittaa, kun Helsinki-kirjallisuudesta on puhe! Kalliota ja muuta Hämeentien ympäristöä.

5. Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja. Nämä muodostavat trilogian, jonka osia ei voi erottaa toisistaan. Päähenkilö on vain hiukan Sonja O:ta vanhempi ja liikkuukin samoilla kulmilla.

6. Elmer Diktonius: Janne Kuutio. Kokeellinen klassikko vanhasta työläis-Helsingistä.

7. Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä (ja jatko-osa Kadotettu puutarha). Sivistyneistöromaani sotienväliseltä ajalta. Sijoittuu minnekäs muualle kuin Töölöön.

8. Juhani Aho: Helsinkiin. Kertoo kuopiolaisen ylioppilaan matkasta Helsinkiin opiskelemaan. Itse pääkaupunkiin päästään vasta ihan kirjan viimeisillä sivuilla, mutta viekoitteleva ja pyörryttävä Helsingin henki on läsnä koko matkan ajan.

9. Heikki Paunonen: Suomen kieli Helsingissä. Tämä ei ole kaunokirjallisuutta vaan kielitiedettä, mutta kertoo Helsingistä ja helsinkiläisistä PALJON. Äärettömän mielenkiintoinen teos, jota olen tutkinut opintojeni aikana lukuisia kertoja.

Bubbling under:
10. Kim Weckström: Viimeinen kesä. Haukilahti - Gäddvik, Espoo, mutta maalta tulleelle kehyskunnat ovat melkein sama asia kuin Hesa. Mutta kauhistus -- en muista lukeneeni yhtään kirjaa, jonka tapahtumapaikkana olisi nykyinen kotikaupunkini Vantaa! Kaupunginkirjaston asiasanahakukaan ei löydä näillä hakutermeillä oikein muuta kuin lastenkirjoja ja Tuomas Kyrön romaanin Nahkatakki (vuodelta 2001). Täytynee lukea.