Pärjäisiköhän uninen Seattlessa?

Sää: +6C, tuulista, pilvistä
Musiikki: Eva Dahlgren - Kom och håll om mej

Vapaapäivän aamu, ja herääminen oli taas ylivoimaisen vaikeaa. Kännykän kello soi yhdeksältä, mutta itse kävin ensimmäisen kerran tässä maailmassa vasta vähän ennen kymmentä. Laahustin vessaan, pesin hampaat ja palasin sänkyyn. Parin tunnin loikoilun, kiehnäämisen ja uudelleen nukahtelun jälkeen olin lopulta valmis keittämään aamukahvia. Ikkunan takana ruoho vihersi ja naapureiden jouluvalot yrittivät turhaan luoda tunnelmaa. Jos ei tietäisi, olisi mahdoton sanoa mitä vuodenaikaa parhaillaan eletään.

Väsyttää vain niin kertakaikkisen kamalasti ja koko ajan. Se on tämä pimeys; kesällä ja keväällä tulen hyvin toimeen vähemmälläkin nukkumisella. Onneksi aamun (myönnän, minulle hieman kyseenalainen ilmaus!) Hesarissa haastateltiin unitutkijaa, joka lausui lohdutuksen sanoja. Unentarpeen vaihtelu on luonnollista, eikä pitkäunisuus merkitse sairautta tai pillereillä korvattavaa vikaa. Suomalaisilla on keskimääräistä suurempi unentarve, tosin sillä ei näytä olevan suoraa yhteyttä pimeän vuodenajan pituuteen vaan syys tuntuisi olevan geneettinen. "Pitkäunisten joukossa on keskimääräistä enemmän niin sanottuja elämäntaiteilijoita ja luovien alojen ammattilaisia", neljän tunnin yöunilla pärjäävissä taas jämptejä ja järjestelmällisiä menestyjiä. Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että moni lyhyillä unilla porskuttava uraihminen romahtaa ennen pitkää burn-outin syliin?

Niin, ja saan tänä vuonna kokonaista viisi joululahjaa! Nytpä ei tarvitse enää jännittää sitäkään. Katso oma saldosi ja lue tonttujen laatima raportti täältä.