Päivitys pimennosta

Sää: +6C, lumetonta, pilvistä

Niin paljon kuin rakastankin joka-aamuista sanomalehden lukuani aamiaispöydässä, melkein vielä enemmän rakastan niitä aamuja jolloin Hesari ei ilmesty ja saan nauttia kahvini katsellen ulos ikkunasta tai lukien vapaavalintaista kaunokirjallista teosta. Niin kuin nyt joulunpyhinä. Ja vaikka tykkään istuksia iltamyöhään tietokoneellani bloggaamassa, meilaamassa, facebookkaamassa tai mesettämässä (miksi kaikilla toiminnoilla pitääkin olla tuollainen englannista käännetty nimi?!), vielä ihanampia ovat sellaiset illat, jolloin kotiin tultuani jätän masiinan kokonaan avaamatta ja kulutan aikaani jollain vanhanaikaisella tavalla enkä juokse kymmenen minuutin välein tarkistamaan jotakin mieleentullutta juttua netistä. Välillä on hyvä olla omissa oloissaan tietämättä mitään maailman uutisista tai edes ystävien mahdollisista yhteydenottoyrityksistä. (Ei niitä niin paljoa sitä paitsi tule, kumpiakaan, ainakaan merkittäviä.)

Tämän alkusoiton tarkoituksena on tietenkin selitellä sitä, miksen ole päivittänyt pitkään aikaan! Ei minulla nimittäin oikeasti mitään kovin pätevää syytä ole, niin kuin joillakin bloggaajilla joskus on. En ole raskaana, en ole tehnyt gradua aamusta iltaan, en ole viettänyt edes siellä Facebookissa niin paljoa aikaa, etten olisi bloggaamaan ehtinyt. Halusin pitää pientä taukoa, olla hetken aikaa pimennossa ja omissa oloissani, ja tauko venyi ja uudelleen aloittaminen sen jälkeen on ollut vaikeaa, kuten kaikki tietävät. Ei siinä sen kummempaa.

Olisi varmaan paikallaan tehdä pikapäivitys kuluneista kahdesta kuukaudesta. Olen siis pitänyt yhden gradunteolle pyhitetyn viikon heti marraskuun alussa, olen käynyt töissä, lukenut aika paljon niin huvi- kuin hyötykirjallisuuttakin, nähnyt muutaman elokuvan, joiden nimet näkyvät tuossa sivupalkissa, löytänyt Facebookista hirmuisen monta vanhaa tuttua ja luonut uusia yhteyksiä entisiin luokkatovereihin sun muihin, käynyt Kentin konsertissa Kulttuuritalolla, Jipun akustisella keikalla Gloriassa ja työkaverin kuoron joulukonsertissa Vanhassa kirkossa, viettänyt monta hauskaa pikkujoulu- ja glögi-iltaa ja sen sellaista. Ruokia olen laittanut ja kakkuja leiponut, ja niistä tulee toivottavasti lisää kertomusta tänne joskus myöhemmin. Kaiken kaikkiaan olen viettänyt olen viettänyt itselleni varsin tavallista ja arkista elämää, paljon pieniä menoja ja iloja, ei mitään suuria tapahtumia tai radikaaleja muutoksia.

Joulusta ehkä muutama sananen... Avopuolisoni ja minä (pitäisi ehkä mennä naimisiin jo ihan sen takia, että voisi alkaa kutsua häntä ihan rehellisesti "mieheksi" ja pääsisi käyttämästä tuota naurettavaa avokki-nimitystä! :D ) vietimme sen ensimmäistä kertaa kahdestaan omassa kodissamme, ja se oli todella mukavaa. Yllättävän monet tuntuivat vähän hämmästelevän tuota ratkaisua, eivät tosin kummankaan vanhemmat -- joille asiaa oli toki jo pohjustettu vuosi sitten -- vaan lähinnä muut itsemme ikäiset lapsettomat pariskunnat. Minusta taas tuntuu hyvin luonnolliselta, että kolmeakymppiä lähestyvät ihmiset, joilla on oma tilava koti ja jotka vieläpä pitävät ruoanlaitosta ja viihtyvät loistavasti toistensa seurassa, haluavat olla jouluna kotonaan ja alkaa luoda omia jouluperinteitään. Tottahan vanhempien ja sisarusten tapaaminenkin kuuluu jouluun, mutta heitä ehdittiin nähdä jo ennen aattoiltaa ja sitten taas tapanina ja sitä seuraavana päivänä.

Jouluvalmistelutkaan eivät olleet niin uuvuttavia kuin olisi voinut pelätä; kyllähän niissä nyt muutama mies- tai naistyöpäivä kului, mutta pienen etukäteissunnittelun ja iloisen mielen ansiosta taakka ei tuntunut ollenkaan raskaalta. Enemmänkin hirvitti suuri rahanmeno: jouluviikolla kävimme noin joka päivä paikallisessa marketissa ostamassa säkeittäin ruokaa juomaa, kuusenjalkoja, kuusenkynttilöitä ja muita koristeita ja iloitsimme joka reissun lopuksi siitä, että tämän jälkeen ei enää tarvitse käydä ostamassa kuin jotakin ihan pientä tuoretavaraa. I wish... seuraavana päivänä ruljanssi toistui ihan samanlaisena, ja niin kävi sitä seuraavanakin! Kannatan tästä eteenpäin lämpimästi sellaisia joustavia ja varioivia rituaaleja, että pöydässä ei joka jouluna tarvitse olla jokaikistä perinteistä herkkua vaan jotakin voi jättää suosiolla pois ja toisaalta tilalla voi kokeilla jotakin ihan uutta, mahdollisesti vaikka vähän huokeampaa ja kasvispohjaista! Mutta jouluruoasta täytyy varmaan vielä kirjoittaa ihan omakin entry, jahka tässä kerkiän.

Sain hienompia ja kivempia lahjoja kuin koskaan aikaisemmin, mutta taidan sanoa ihan saman lauseen joka vuosi. Parhaimpina mainittakoon Tommi Liimatan uusi kirja, Günter Grassin uusi muistelmateos, Anna Järvisen levy, kaksi Carcassonne-pelin lisäosaa, Parnasson vuosikerta, viherkasvien hoito-opas ja lahjakortti balettiesitykseen! Lisäksi taloutemme kasvoi muutamalla yhteisellä joululahjalla kuten stereoilla (!) ja Origo-sarjan voileipälautasilla. Olo on niin yltäkylläinen, että joulunjälkeisiin alennusmyynteihin ei ole ollut mitään tarvetta mennä.

Jahas, työaikani (jolla olen tätä, paha ihminen, raapustanut), alkaa käydä kohti loppuaan. Täytyy panna tämä entry pakettiin ja palata asiaan toivottavasti heti lähipäivinä!